anonyymi_123
2004-07-31 20:23:16 UTC
Kuinka kevyin perustein E:n papereita yleensä myönnetään ja kuka niitä
myöntää? Yksikön päällikkö, päällikkölääkäri, vai joku muu?
Aloitin intin saapumiserässä II/2004 eli olen ollut nyt kolme viikkoa
palveluksessa. Toisen viikon jälkeen olin juuri tutustunut kaikkiin
yksikköni keskeisimpiin esimiehiin sekä oman tuvan ja komppanian
alokkaisiin, ja yksikön tavatkin alkoivat tulla tutuiksi. Sitten
ilmoitettiin, että pitää siirtyä toiseen komppaniaan, koska sieltä
vapautui muutama paikka, ja alokkaiden lukumäärät yksiköissä pitää
tasata...
Uudessa komppaniassa oli ollut ensimmäisen kahden viikon aikana täysin
erilainen ohjelma. Jouduin myös olemaan vemppana koko kolmannen viikon
kovan flunssan takia, jonka aikana en käytännössä pystynyt
osallistumaan kuin kahdelle teoriatunnille. Suorittamatta on mm.
cooper, lihaskuntotesti, jalkamarssit 1 ja 2, RK-ammunnat 3-6,
uimataitotesti ja paljon taistelukoulutusta. Käsittääkseni en voi siis
osallistua tulevillakaan viikoilla täysipainoisesti koulutukseen,
koska eikö esimerkiksi RK-ammunnat pitäisi suorittaa järjestyksessä?
Ja vähän vaikea taistelukoutulukseenkaan on osallistua, kun
tiedoissani on noin kahden viikon suuruinen aukko. Milloin nuo väliin
jääneet asiat pitäisi sitten opetella? Viikonloppuisin? Kysyn asiaa
toki heti ensi viikolla, mutta onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Uuteen komppaniaan ja tupaan on ollut muutenkin vähän hankala
sopeutua, kun kaikki muut siellä ovat kuitenkin olleet yhdessä sen
ensimmäisen kaksi viikkoa. Myös yksiköiden tavat poikkeavat jonkin
verran toisistaan.
Toinen syy komppanian vaihdon lisäksi on se, että kuntoni on erittäin
huono. Joku on sanonut joskus, että armeijassa pärjää huonolla
kunnollakin, mutta en allekirjoittaisi sitä väitettä. B-miehenä voi
tietysti selviytyä, tai jos hankkii vapautuksia liikuntakoulutuksesta,
mutta ei kyllä muuten. Minulle jo kahden kilometrin kävelymatkat
ampumaratavarustuksessa ovat aika ylivoimaisia ja pelkässä
urheilupuvussakin jaksan juosta/hölkätä noin 20 metriä, jonka jälkeen
täytyy kävellä. Hitainta odotetaan tietysti aina ja kunto kasvaa
varmaankin armeijassa, mutta...
Suorittaisin asepalveluksen kuitenkin mielelläni täysipainoisesti,
mutta tällä hetkellä se tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta.
Käytännössä siviilipalvelus on ainoa vaihtoehto, jos kertomani
perusteella ei olisi mahdollista saada lykkäystä esimerkiksi vuoden
verran. Luulisi ainakin, että armeija antaisi paljon mieluummin vähän
lykkäystä kuin laskisivat siviilipalvelukseen? Lykkäys ei haittaisi
yhtään siviilielämäänikään, koska ammattitutkinnostani uupuu muutaman
kuukauden verran työssäoppimista, ja ehtisin suorittaa senkin pois
siinä välissä.
Onkohan tuossa riittävästi perusteita?
myöntää? Yksikön päällikkö, päällikkölääkäri, vai joku muu?
Aloitin intin saapumiserässä II/2004 eli olen ollut nyt kolme viikkoa
palveluksessa. Toisen viikon jälkeen olin juuri tutustunut kaikkiin
yksikköni keskeisimpiin esimiehiin sekä oman tuvan ja komppanian
alokkaisiin, ja yksikön tavatkin alkoivat tulla tutuiksi. Sitten
ilmoitettiin, että pitää siirtyä toiseen komppaniaan, koska sieltä
vapautui muutama paikka, ja alokkaiden lukumäärät yksiköissä pitää
tasata...
Uudessa komppaniassa oli ollut ensimmäisen kahden viikon aikana täysin
erilainen ohjelma. Jouduin myös olemaan vemppana koko kolmannen viikon
kovan flunssan takia, jonka aikana en käytännössä pystynyt
osallistumaan kuin kahdelle teoriatunnille. Suorittamatta on mm.
cooper, lihaskuntotesti, jalkamarssit 1 ja 2, RK-ammunnat 3-6,
uimataitotesti ja paljon taistelukoulutusta. Käsittääkseni en voi siis
osallistua tulevillakaan viikoilla täysipainoisesti koulutukseen,
koska eikö esimerkiksi RK-ammunnat pitäisi suorittaa järjestyksessä?
Ja vähän vaikea taistelukoutulukseenkaan on osallistua, kun
tiedoissani on noin kahden viikon suuruinen aukko. Milloin nuo väliin
jääneet asiat pitäisi sitten opetella? Viikonloppuisin? Kysyn asiaa
toki heti ensi viikolla, mutta onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Uuteen komppaniaan ja tupaan on ollut muutenkin vähän hankala
sopeutua, kun kaikki muut siellä ovat kuitenkin olleet yhdessä sen
ensimmäisen kaksi viikkoa. Myös yksiköiden tavat poikkeavat jonkin
verran toisistaan.
Toinen syy komppanian vaihdon lisäksi on se, että kuntoni on erittäin
huono. Joku on sanonut joskus, että armeijassa pärjää huonolla
kunnollakin, mutta en allekirjoittaisi sitä väitettä. B-miehenä voi
tietysti selviytyä, tai jos hankkii vapautuksia liikuntakoulutuksesta,
mutta ei kyllä muuten. Minulle jo kahden kilometrin kävelymatkat
ampumaratavarustuksessa ovat aika ylivoimaisia ja pelkässä
urheilupuvussakin jaksan juosta/hölkätä noin 20 metriä, jonka jälkeen
täytyy kävellä. Hitainta odotetaan tietysti aina ja kunto kasvaa
varmaankin armeijassa, mutta...
Suorittaisin asepalveluksen kuitenkin mielelläni täysipainoisesti,
mutta tällä hetkellä se tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta.
Käytännössä siviilipalvelus on ainoa vaihtoehto, jos kertomani
perusteella ei olisi mahdollista saada lykkäystä esimerkiksi vuoden
verran. Luulisi ainakin, että armeija antaisi paljon mieluummin vähän
lykkäystä kuin laskisivat siviilipalvelukseen? Lykkäys ei haittaisi
yhtään siviilielämäänikään, koska ammattitutkinnostani uupuu muutaman
kuukauden verran työssäoppimista, ja ehtisin suorittaa senkin pois
siinä välissä.
Onkohan tuossa riittävästi perusteita?